—Seis! Mihin hiivit kuutamon välkkeessä, mies? Aiotko varastaa vai eikö tekosi muuten siedä päivän valoa?
—Menen lemmittyni luo. Aion varastaa suukon hänen huuliltaan.
—Etkö pelkää kiinni joutuvasi?
—En pelkää mitään, kun on hänestä kysymys. Jos joku tahtoo tieni sulkea, lyön hänet kuoliaaksi kuin jalopeura käpälällään.
—En tahdo estää sinua tolaltasi. Ainoastaan jotakin muuta mieleesi muistuttaa.
—En tahdo nähdä, en kuulla mitään. Väisty! En tahdo hukata hetkeäkään siitä autuudesta, joka minua odottaa.
—Sinun lemmittysi on siis hyvin kaunis?
—En tiedä mitään häneen verrattavaa. Sinun pitäisi tuntea hänet.
Tulisit silloin vasta oikean elämän tajuamaan.
—Mutta onko hän myöskin hyvä?
—Taivaallinen hyvyys säteilee hänen silmistään. Jospa näkisit hänet!
Paitsi äitiäni en tiedä siinäkään suhteessa mitään häneen verrattavaa.