—Kenties hän on vielä ylpeä kauneudestaan?
—Epäilemättä hän on ylpeä, niinkuin on rikas rikkaudestaan ja nero neroudestaan. Ja eikö hänellä ole siihen mielestäsi oikeutta sitten, sillä onhan kauneus taivaan ylin armolahja?
—Jos on kuin sanot, eikö hänen pitäisi kantaa sitä nöyryydessä ja häveliäisyydessä?
—Ei mielestäni. Vain rumuus peittäköön itsensä ja käyköön allapäin.
Kauneuden tehtävä on säteillä kaikille vapaana ja alastomana.
—Kuolemattoman kauneuden, tarkoitat?
—Teen hänet kuolemattomaksi.
—Henki yksin on todella kuolematon.
—Siispä puhallan elävän henkeni hänen sieraimiinsa! Etkö näe, kuinka hän alkaa elää ja hengittää toista, ihanampaa ja ijäisempää elämää tuossa kankaallani?
—Näen kauniin naisen kuvan, joka aistejani miellyttää.
—Etkö muuta? Etkö näe hänessä sen ijäisen ihanuuden rakkautta, joka tällä hetkellä täyttää koko olemukseni?