—En. Mitä sinä nimität ijäiseksi, nimitän minä ajalliseksi.
—Luuletko, että luon silmäni häneen häntä himoitakseni? Luuletko, että rakastan häntä sillä rakkaudella?
—Siis millä?
—Toisella, paljon suuremmalla ja korkeammalla, jonka kautta ja jonka voimasta juuri olen taiteilija. Näen hänessä jotakin näkymätöntä.
—Jos niin on, mitä teet hänellä siis? Miksi et lähetä kotiinsa häntä?
—Tarvitsen häntä mielikuvani kiteyttämisessä. Tarvitsen häntä sitoakseni hänen ajallisiin muotoihinsa jotakin ajatonta ja rajatonta, joka liikkuu sielussani.
—Miksi sitoa sitä? Miksi et salli sen täydessä vapaudessaan siellä liikkua ja läikehtiä?
—En voi muuten tarjota sitä ihmisille.
—Ja ellet voisikaan? Pitäisitkö sitä sitten niin suurena onnettomuutena?
—Kyllä.