Niitä liikkuu niin monenlaisia profeettoja nykyaikaan. Yksi tahtoo parantaa kaikki taudit vedellä, toinen kasvisruoalla. Kolmas tahtoo perustaa koko kansamme tulevaisuuden vain maahenkeen tai osuustoimintaan, neljännen mielestä taas olisi koko ihmiskunta pelastettu, jos se vain saataisiin kyllin korkeasta hinnasta henkivakuutetuksi.
Mitähän tämä lienee miehiään?
Arvaan jo edeltäpäin, että hän ei kuulu mihinkään yllämainituista kategorioista. Sillä silloinhan kansa kuulisi häntä ja seuraisi ilomielin hänen opetuksiaan.
Ja silloin hänellä olisi paikka, kuhun hän päänsä kallistaisi.
Silloin hän olisi valtion virkamies taikka ainakin yhteiskunnallinen luottamushenkilö, jota kyydittäisiin kylästä kylään, jolla olisi vakituinen palkka ja vakituiset päivärahat ja jolla siis olisi varaa käydä myös hiukan paremmin puettuna.
Ei, hän ei mahtane opettaa mitään hyödyllistä. Mutta kenties hänellä on joku ikiliikkujan kaavapiirros laukussaan?
Tuskin sitäkään, sillä silloin hän olisi alottanut heti siitä puheen ja ruvennut kaunopuheisesti kuvailemaan sen ääretöntä käytännöllistä merkitystä. Tämä taas ei ole mitään käytännöllistä tai teknillistä seikkaa sanallakaan koskettanut.
Ei! Jotakin sielukkaampaa sen täytyy olla. Jotakin paljon henkisempää ja hyödyttömämpää.
Siis uskontoa!
Miksi juuri uskontoa? Eikö hän voisi olla taiteilija? Ehkä suuri runoilija?