Tuskin. Jos hän olisi taiteilija, olisi hänellä ainakin pakka kangasta ja värilaatikko mukanaan. Jos hän taas olisi suuri runoilija, olisin kaiketi jotakin kuullut hänestä taikka hän olisi minulle itsensä esittänyt ja deklamoinut minulle jonkun viimeisistä ennätyksistään.
Ei, hän ei ole taiteilija eikä runoilija. Mutta kuka takaa, että hän ei ole etevä tiedemies, jolla on laukku täynnä mitä harvinaisimpia sammalia tai hyönteisiä?
Niin, luonnontutkija hän saattaisi olla, mutta silloin hänellä olisi pitkä, läkkipeltinen kotelo mukanaan. Ja silloinhan hänellä täytyisi olla joku pysyväinen asuinsija, ainakin akateeminen oppituoli, eikä hän silloin joutaisi näin keskellä parasta syyskautta maita ja mantereita haihattelemaan.
Parhaiten hän sittenkin sopi uskonnolliseksi haaveilijaksi.
Mutta ei valtiokirkon papiksi eikä edes minkään laillistetun lahkokunnan edustajaksi. Siinäkin tapauksessa olisi hänellä toki joku seurakunta vaikka kuinka pieni tahansa, mutta kuitenkin kyllin suuri häntä vaatehtimaan ja hänen huomisestaan huolta pitämään.
Tällä ei tuntunut olevan mitään sentapaista. Tämä tuntui olevan aivan yksin maailmassa.
Niin yksin kuin tuuli erämaassa. Niin yksin kuin lastu lainehilla. Niin yksin kuin voi olla vain korkein tunturi laajoilla Lapin perillä, joka katselee ympäri ihalat ilmanpielet, näkee taivaanrannasta toiseen eikä kohtaa ketään tasaveroista silmänkantamalla.
Taikka niin yksin kuin on ihminen, joka on kasvanut kaikkia muita ylemmäksi.
Entä jos hän sittenkin olisi uusi Messias?
2.