Saattoihan se myöskin olla näköhäiriö. Miksi Hän ei antanut mitään merkkiä siis?
Kristus teki monta ihmettä eivätkä monet sittenkään uskoneet Häneen. Mutta tämä vaatii minua uskomaan itseensä vain tyhjän sanan vuoksi ja ilman yhtään ihmetyötä.
Merkki, joku merkki edes!
Vai oliko aika täyttyä myös noiden Kristuksen sanojen totuuden:
»Autuaat ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.»
Pitikö minun siis uskoa sokeasti! Ei, ei! Sitä Hän ei voisi ikinä vaatia minulta, ei sitä. Sillä olisihan se samaa kuin vaatia minua kieltämään kaikki järkeni ja ymmärrykseni, nuo taivaan lahjat, jotka enin minut eläimestä erottavat.
Se olisi orjan uskoa eikä vapaan miehen! Ja mitä Hän sillä tekisi?
Hän, joka itse on vapain kaikista ja joka itseään Maailman Vapahtajaksi nimittää, ei voi koskaan vaatia minua uskomaan mihinkään, mitä ei epäilevin järkeni ja ylevin ymmärrykseni myönnä oikeaksi.
3.
Näytti kuin Hän olisi arvannut ajatukseni. Hän hymyili.
—Sinä heikkouskoinen! lausui Hän lempeästi. Näen, ettet luota sanoihini.