—Epäilemättä, jos voit tehdä tuon ihmeen minussa. Sillä sitä ei ole kukaan voinut vielä.
Seurasi lyhyt vaitiolo.
Hänen katseensa ei päästänyt minua hetkeksikään. Tunsin, että Hänen armonsa säteili kuin aurinko minun ympärilläni. Nyt kohotti Hän oikean kätensä vitkalleen.
—Tahtosi tapahtukoon! lausui Hän juhlallisesti.
Tunsin sydämeni seisahtavan.
—Nytkö heti? sain vielä ääneen kuiskatuksi.
—Niin. Teen sinut tiedossa elävän Jumalan kaltaiseksi.
—Varro hetki vielä! Enhän ole ollenkaan tähän suureen hetkeen valmistunut.
—Koko elämäsi on sinulla ollut aikaa siihen. Ja etkö itse päässyt juuri äsken sanomasta, että sinulla oli totinen tarve uskoa?
Hän oli oikeassa. Hän oli aina oikeassa.