—Ei Jumala »vihaa» eikä »rakasta». Nekin ovat pelkästään inhimillisiä käsitteitä.
—Mutta hyvä Hän kuitenkin lienee?
—Onko sinun siis aivan mahdoton päästä inhimillisistä äärellisyyksistäsi? Sillä mitä tarkoitat sinä »hyvällä» ja mitä »pahalla»?
—»Hyvällä», hm…? Se on jotakin sellaista tietysti, joka on Jumalalle otollista.
—Ja ihmiselle edullista, eikö niin?
—Epäilemättä. Ja »paha» taas on edellisen vastakohta.
—Kyllä, kyllä, ihmisen kannalta katsottuna. Mutta täällä ei ole mitään vastakohtia.
—Mitä täällä sitten on? Enhän voi ilman vastakohtia edes loogillisesti ajatella, en muodostaa edes yhtään järjellistä käsitettä heti sille vastakkaista käsitettä samalla muodostamatta.
—Täällä vallitsee vain Kaiken Yhteys. Täällä sopusointuvat kaikki ristiriitaisuudet. Se, mitä nimität loogilliseksi ja järjelliseksi sinä, on täällä suurinta tuhmuutta ja järjettömyyttä.
—Missä olen siis?