—Ja mikä on vaikeampaa?
—Olla paha. Tarkoitan: hyvälle ihmiselle, jollaisena aina kaikesta huolimatta olen pitänyt itseäni.
—Ja mitä tarkoitat tässä tapauksessa pahuudella?
—Kovuutta, ankaruutta itseään ja muita kohtaan. Sitä se on. Ihmiselle, joka on syntynyt herkäksi ja helläksi, on se samaa kuin omien myötäsyntyneiden heikkouksiensa voittaminen.
—Ja miksi hänen on siis ne ominaisuudet itsessään voitettava?
—Tullakseen lujaksi ja voimakkaaksi. Voidakseen kestää elämäntaistelussa ja täyttää elämäntehtävänsä, minkä kaikkivaltias Jumala itse on hänen hartioilleen asettanut.
—Ja muuten? Ellei hän tee tuota kaikkea?
—Hän sortuu. Hän katkeaa kesken, ja elämän vaunut kulkevat hänen ylitseen.
—Entä sitten?
—Sitten! Sitten hän ei ole täyttänyt Luojan tarkoitusta, joka kuitenkin lienee itsensä säilyttäminen jonkun itseään ylemmän ja ijäisemmän päämäärän vuoksi.