— Unohdat, että hän tuskin onnistuisi.
— Unohdat, ettei "tekoa eikä sen siveellistä arvoa ole suinkaan sen tuloksien mukaan mitattava".
Elina katsoi uhmaten ja voitonriemuisasti häneen.
Mutta Heikkikään ei kääntänyt pois katsettaan, vaan tunsi kautta olentonsa virtaavan kaiken sen älyllisen ylemmyyden, jonka hän aina vaistomaisesti sai liian ylitulvehtivan, epäkäytännöllisen innostuksen edessä.
— En luule, että on olemassa sellaista sankaria, hän virkahti kuivasti. Ainakaan minä en ole nähnyt pienintäkään merkkiä sellaisesta.
— Mutta vallankumouksen johtajat, kansanvaltuutetut? Mitä he tekevät?
— Arvattavasti samaa kuin mekin. Toivovat sankaria.
— Hekään eivät usko siis enää asiansa menestymiseen?
— Mikäli olen kuullut, eivät monet heistä ole siihen alusta alkaenkaan uskoneet.
— Kuitenkin he ovat menneet siihen mukana?