— Tiedäthän sinä sen, Elina.
— Mutta kuitenkin, sano se minulle! Tahtoisin niin mielelläni kuulla sen sinulta ja juuri nyt kuulla.
— Minä rakastan sinua kaikesta sydämestäni ja sielustani ja mielestäni.
Heidän huulensa yhtyivät.
Kulkunen kulisi, reenjalas natisi, kuu katsoi kuusten lomasta. Eikä kukaan niistä kysynyt, kenellä oli hyvä, kenellä paha omatunto.
XI.
Heti seuraavassa majatalossa heidät saavutti uusi jobinviesti. Isäntä, joka oli heidän tuttaviaan, kertoi myöskin Elinan äidin kuolleen ja koko talon tällä hetkellä olevan autiona.
Elina ei sanonut mitään, lyyhähti vain istumaan kädet sylissään.
Heikki kysyi matalalla äänellä:
— Miten hän kuoli?