Hämmästyi pyhäiset miehet: "Mittyinen tämä on neito, koirat ei hänehen koske, kaikki kaikuu saaren kellot!"
Tutki Pää-pyhä tytöltä:
"Mistä tiesit tänne tulla?"
"Tuosta tunsin tänne tulla: päivä pilkat puihin veisti, kuuhut rastia rakensi."
Pää-pyhä enemmän tutki:
"Lienetkö lihoa syönyt?"
"Muistin Kiesuksen kipua, kuuntelin puhetta puiden, siitä virkosi väkeni."
Kyllin Pää-pyhä kyseli:
"Liet kenen majoissa maannut?"
"Itkin kastamattomia, katsoin taivahan sinehen, silloin sieluni lepäsi."
Kohotti Pää-pyhä kätensä: "Mene Herran heilimöity, kanna kaunis päivän kukka, siemen siunattu sirota!"
Käännytettihin takaisin, annettihin turvaksensa maallikko monasterista; läksit tietä tuntemahan perille pimitetyille.
Salot sakeni, kosket kiihtyi, virrat vuoltui, maat yleni, jylhistyivät jyrkät vaarat, kolkostuivat korpilaaksot, kontiot kovin möräsi; tulivat niemyen nenähän, missä läikkyi tyynet järvet.