RÄIKKÖ RÄÄHKÄ.
Tuo turilas, Räikkö räähkä, neuvoi tien viholliselle, kahden kallion lomasta, syksy-yönä hiljaisena; teki sen henkensä hädässä.
Polttivat kylän poroksi, surmasivat suuren kansan. Yks on pirtti polttamatta, se on pirtti Räikön räähkän.
Tuli toisen päivän ilta.— Palasi paennehetkin yksi sieltä, toinen täältä, kurkistellen, kuuristellen, puita, pensaita pälyen ruumiille veristetyille, raunioille rakkahille.
Räikkö pirttinsä ovella. katselevi, kuuntelevi. "Mitä etsit vanha vaimo?"
"Etsin kullaista kotia, löysin suitsevat kypenet."
Räikkö pirttinsä ovella kalpeana, kelmeänä. "Mitä katsot kuoma kulta?"
"Katselen veristä veistä, liekö veikon, liekö langon."
Räikön poika portahalla itkeä vetistelevi. "Mitä itket poika parka?"
"Itken orhia iloista, löysin tiuvun tien ohesta."