—Kippis sitten. Näytä nyt, että olet oikein kiltti ja tottelevainen tyttö.
Jaana maistoi, mutta hän ei voinut juoda olutta. Rouva tyhjensi lasinsa pohjaan, tyhjensi toisenkin lasin ja haukotteli.
—Minä menen vähän nukkumaan, hän sitten sanoi. En ole koko yönä silmääni ummistanut.
Taisinpa sattua kovaan taloon, ajatteli Jaana. Jos ei täällä rouvat saa nukkua, niin mitä sitten palkollinen.
Jaana oli syönyt. Hän nousi ja kiitti.
—Mitä minä tässä rupean työkseni ottamaan? hän kysyi. Kyllä rouvan täytyy neuvoa minua, minä olen niin kovin tuhma ja taitamaton.
—Levähdä nyt tämä päivä, sanoi rouva. Hän meni menojaan.
Jaana jäi yksin keittiöön. Hän istui halko-arkun kannelle ja odotti.
Kaikkialla vallitsi syvä hiljaisuus.
Hänestä tuntui hyvin merkilliseltä, että hän nyt todellakin oli saanut paikan pääkaupungissa. Mitähän isä ja äiti siitä sanoisivat? Entä Heikki sitten, joka oli ollut niin kiltti hänelle? Tottahan tämä toki lienee ilmoittanut kotiin, että hän oli lähtenyt? Muistaisiko Heikki muuttokirjan toimittaa?
Hän päätti heti kirjoittaa Heikille, kun olisi hiukan koteutunut tässä talossa.