Se nuori herra kiipesi ylös pöydän takaa ja oli hyvin vihainen.
—Ajakaa ulos se lunttu! hän sanoi.
Olisi Jaana toki mennyt ajamattakin.
Mutta ne toiset herrat eivät päästäneet häntä. Jaana itki ja pyysi pois. Herrat tekivät piirin hänen ympärilleen ja tahtoivat istuttaa hänet sohvaan heidän keskelleen.
Se vanha herra oli koko ajan katsellut Jaanaa tutkivasti.
—Antakaa tytön olla, hän sanoi. Ettekö näe, että hän on vain sattumalta täällä?
Toiset nauroivat.
—Luuleeko setä, että hän on ensikertalainen?
—Minä pyydän, jättäkää minut hänen kanssaan kahden kesken.
Nyt nauroivat nuoremmat vielä enemmän, mutta lähtivät kuitenkin, sillä se vanha herra näytti hyvin vakavalta. Jaana kuuli, että ne keskenään nimittivät tätä jollakin hänelle oudolla arvonimellä.