Mutta vanhan herran ystävällinen käytös oli rohkaissut häntä. Hän nousi ylös, niisti nenänsä ja katsoi häntä päättävästi silmiin.
—Tepä tuota näytätte ihmiseltä, hän sanoi. Auttakaa te minua pois täältä! Ei minusta taida olla tämän talon palkolliseksi.
Vanha herra katsoi häneen terävästi.
—Kauanko sinä olet ollut tässä paikassa? hän kysyi.
—Tänä aamuna tulin.
—Sitä minä arvelinkin. Tyttö rukka!
Vanhan herran sääli koski kovasti Jaanaan.
—Mutta mikäs paikka tämä sitten onkaan oikeastaan? hän kysyi.
—Kuinka niin?
—Kun täällä päivät nukutaan ja yöt valvotaan.