Jaana pukeutui.
Mutta rouva näki, että Jaanalla oli jotakin toisessa kädessään.
Epäluulo heräsi hänessä.
—Paljonko se antoi sinulle? hän kysyi.
—Kuka niin?
—Sepähän herra?
—Mitä lie antanut.
—Näytä. Et suinkaan aio itse kaikkia pitää.
Jaana ei näyttänyt. Hän oli jo omassa puvussaan ja tunsi itsensä koko joukon varmemmaksi ja itsetietoisemmaksi.
Rouva suuttui.
—No, en minä vielä tuollaista rosvonpenikkaa ole nähnyt.