—Se on niinkuin minä sanon.
—Enpähän minä ole sitä nähnyt.
—Olenpahan minä.
—Mikä sen nimi on?
—Mikäs teidän nimenne on?
Se oli Jaanan mielestä aivan tarpeeton kysymys.
—Mitä te sillä tiedolla tekisitte?
—Se on minun salaisuuteni. Mikä on teidän ristimänimenne?
Voihan tuon sanoakin, ajatteli Jaana. Eihän tuo nimi suussa kulu.
—Jaana minä olen, hän sanoi.