—No, se on juuri justiinsa sama nimi kuin minun morsiamellani.
—Ei ole.
—On varmasti. Totta minä sen tietänen, kun olen häntä tässä kaiken kevättä katsellut.
—Mikäs sen sukunimi on?
—Sama kuin teidänkin.
Nyt huomasi Jaana, että mies laski leikkiä hänen kanssaan.
—Menkää matkoihinne!
—Kyllä mennään. Mutta saanko minä sitten huomenna tulla saattamaan?
Mies tuli huomennakin. Se oli Jaanan mielestä hyvin hävytöntä. Mutta toisakseen oli mies hyvin siistin näköinen ja sukkela suustaan, joten Jaana oli hänen seurastaan sekä huvitettu että imarreltu. He tulivat pian hyviksi tuttaviksi.
Mies tahtoi tietää kaikellaista. Niinpä kysyi hän kerran, asuiko heillä ylioppilaita.