—Kyllä asuu, sanoi Jaana.
—Mitä ne puhuvat?
Jaana nauroi.
—Puhuvat kaiketi ne, mitä sylki suuhun tuo.
—Puhuvatko ne teille paljon yleisistä asioista?
—Mistä?
—Sellaisista valtakunnan asioista. Kenraalikuvernööristä ja muusta.
—Haastelevat ne niistäkin, kun minä kysyn.
—Mitä ne haastelevat silloin?
Jaana kertoi. Hän oli sydämessään oikein ylpeä siitä, että hän tiesi niin paljon ja että mies ei voinut pitää häntä aivan oppimattomana maalaistollona. Mies kuunteli halukkaasti.