—Ilman vaan, hän änkytti.
—Da, da, sanoi konstaapeli ja puristi lujemmin Jaanaa käsipuolesta.
Lähdetäänpäs sitten.
Nyt tuli hätä jo Jaanalle.
—Minä odotan, hän sanoi kiireesti.
—Ketä?
Jaana mietti. Hän ei todellakaan tiennyt tuon nuoren miehen nimeä.
—Sulhastani, hän sanoi päättävästi.
Heti sen sanottuaan hän katui. Eihän se totta ollut. Mutta hän oli hämärästi aavistanut, ettei tuttava tässä tuokiotilassa ollut oikein riittävä nimitys.
—Nietu, sanoi konstaapeli. Ei tuollaisella tytöllä sulhasta ole.
—On, väitti Jaana ja koetti tempaista irti käsivartensa.