Kuka kukkui: lemmen, lemmen sep' on kukkui kuuta kolme lemmettömälle tytölle, meressä makoavalle.
Kuka kukkui: sulhon, sulhon! Sep' on kukkui kuusi kuuta sulholle sulottomalle, ikävissä istuvalle.
Kuka kukkui: auvon, auvon! se kukkui ikänsä kaiken auvottomalle emolle, iät päivät itkevälle.
ÄITI (keskeltä kyyneleitään)
Elköhön emo poloinen kauan kuunnelko käkeä; kun käki kukahtelevi, niin syän sykähtelevi, itku silmähän tulevi, ve'et poskille valuvi, hereämmät herne-aarta, paksummat pavun jyveä; kyynärän ikä kuluvi, vaaksan varsi vanhenevi, koko ruumis runnahtavi kuultua kevätkäkösen.
(Kohottaa käsivartensa avuttomana taivasta kohden. Kuoro kääntyy pois liikutettuna, peittäen silmänsä käsillään.)