joille nauroi kuollaksensa patruunamme parhain. Yhdessä nyt nähtiin heidät myöhään sekä varhain.
Oli kerran istuttu näin jälleen päiväkausi.
Väsähti jo sihteerit ja seura hajottausi.
Patruuna kera mestarin yli pihan pimeän luikki.
Anja-rouvan kamarista yksin tuli tuikki.
Kuiskasi nyt patruuna: »Siell' onko ulkomailla tapa mennä maata näin, kun viel' on yhtä vailla?»
Vieras katsoi kysyvästi. Nauraa hörähytti patruuna ja ilkamoiden silmää räpäytti:
»Viinit parhaat tallella on meillä vielä täällä, jotk' on nuorna juotavat ja juuri tällä päällä.»
Sanoi vielä sanasen ja kuiskaamalla senki.
Syksy-yöhön synkeähän katos kumpainenki.
SEITSEMÄS LAULU.
Virkkoi viisas mylläri: »Tän' yönä maata parhain taas sun, eukko, saunass' oisi eikä nousta varhain,»
»Missä sinä itse nukut?»—»Nukun vaikka missä, tytöt nukkuu tuvassa ja Jaakko ylisissä.»