»Vaan jos Jaakko heräjää?»—»Hän nukkuu niinkuin tukki, jos hän joskus heräiskin, hän tuhma on kuin pukki.»
»Etkö sentään usko, että on se synti suuri nähdä, kuinka omat lapset on kuin portot juuri?»
»Hullutusta! Tytöt silti naiduks tulee kyllä.»
Keskustelun mylläri päätti pikku hymyilyllä.
Tuli ilta. Kaikki nukkui. Kuului koputusta.
Tehtiin tuli tuvassa ja raoitettiin usta.
Pantiin kahvi tulelle ja vehnäleipää tuotiin.
Sillä välin monet suukot otettiin ja suotiin.
Juuri kuin näin tuvassa oli kestit ylimmillään, janohonsa Jaakko-poika heräsi ylisillään.
Kompuroitsi alas, auki pirtin oven veti.
Lensi silmät selälleen ja jano haihtui heti.
Siinä istui ruukin herra Riika polvellansa.
Toinen julki juovuksissa makasi Mantan kanssa.
Hämmästyen Jaakko raappas korvallista kerran.
Hölmistyipä hetkeksi myös itse ruukin herra.
Toki kohta tointui, vieri sanat sorjat suusta:
»Jaakko, kah, sa putositko pilvistä vai puusta?