tuuli, joka kirkon nurkissa tuprutteli lunta. Mutta templin sisäpuolla luotiin suurta unta.
YHDESTOISTA LAULU.
Tuli joulu. Lapset hyppi, kuuset koristettiin, kukkuvin kulkusin kyläteillä ajaa huristettiin.
Käytiin vielä kauppiaassa viime ostoksilla: omenoita orehkoita iloksi lasten illan.
Pappilassa parhaillansa puuropata kiehui,
Lumikki esiliinoinensa emäntänä liehui.
Kattoi pöydän, käänsi paistit, kaasi kaljaa tuoppiin.
Hymy kiersi silmihin ja nauru poskikuoppiin.
Tapahtunut tuolla oli kirkon kaarten alla äsken ihan ihmeellistä ja outoa hälle vallan.
Suudellut oli mestari häntä kaksi kertaa suulle.
Oi, miten paljon puhumista nyt hällä ois ollut kuulle!
Isä ei mitään tietänynnä. Isä, isä parka!
Kesken taloustoimiansa kamariin hän karkaa,
istuu isän polvelle ja silittää hänen hastaan, taasen kyökkiin kiiruhtaapi. Kummaksuen lastaan