Tunkeutuvat taloihin ja juovat sekä syövät.
Kuka heitä vastustaa, sen kuoliaaksi lyövät.
Kajaaninkin kaduille jo öin he uskaltavat.
Viskaali on vimmoissaan: Mi aika? Mitkä tavat!
Nähdään merkit taivahalla ja monta uhkausta, maailman loppua peljätään ja tuomion tulemusta.
Se oli niihin aikoihin kuin Penna sen unen näki, jota sitten kaikkialla kertoi seudun väki.
Oli niinkuin ollut oisi suuri pätsi maassa, suurempi kuin Immolan ukin tervahauta haassa.
Siitä tulenliekit nousi Suomen taivahalle, äänet hurjat, huutavaiset kaikui kaikkialle:
»Paadam, paadam Paaranista! Jehova on suuri.
Jaoitettu on Jeriko ja pyhän linnan muuri.»
Kysyi Penna, jonka opas oli itse vanha Aadam:
»Kuka on tuo hirmuhuutaja? Mitä on tuo: paadam, paadam!»
Vastasi Aadam hänelle: »Se on Juudaan jalopeura, joka karjuu kahleissaan ja verta himoo teuraan.
Se on suurten sotien merkki.» Vaikeni Aadam, kaikui toinen ääni niin kovasti, että maa ja vuoret raikui.