»Kauhistus Karmelista! Täytetty on Gehenna.»
Silloin hiukan tutisevan polvensa tunsi Penna.
Mutta Aadam selitti: »Se on se suuri Skorpioni, jonka hampaat niskassansa on tunteva kohta moni.
Se on syntien syvien merkki.» Ääni kolmas ärjyi, niin että kaikki kuolevaiset taivaan alla värjyi.
»Mene tekel meille, teille! Uus tulossa on Upharsin!
Kauhistukoot kansakunnat, kun ma maata marssin.»
Mutta Penna, mi peljästynyt ei aivan vähimmästä, kysyi: »Mikä arvelu on Aatamilla tästä?»
Vastasi Aadam hänelle: »Se on se pöyhkä riikinkukko, jota pitää kädessään se pimeän paikan ukko.
Ja nyt kavahda, katsele!» Pois Aadam hältä haipui.
Mutta niinkuin Ukon lyömä Penna maahan vaipui.
Pätsin liekkimerestä tulikukko esiin sousi, astui kerran keikahutti ja aidan päälle nousi.
Siinä alkoi kiekkumaan. Maa järisi, tähdet putoi, pilvi synkkä taivaankannen kaiken yöhön kutoi.
Ilman patsaat pamahteli, kukistui koko riikki.—
Samana yönä ryöstettihin Kivesjärven ruukki.