Mitä merkinnee? Toki kertoa sen tahdon, jos tahdot kuunnella.»
Hän vaikeni. Solina virran veen soi tähti-yössä vain yksikseen.
Ja kaislojen vieno kahahdus, kuin kuiskaus, kuin rakkaus.
SANKARIN UNI.
Olin niinkuin linnassa valkeassa, min joskus nähnyt jo olin ma lassa.
Mut nähnyt kaukaa kuin sateenkaaren tai Hesperiidien hedelmäsaaren.
Se seisoi keskellä sypressilehtoin, sitä aurinko kultasi aamuin ja ehtoin.
Ja marmoriportaat vei virralle siitä, mut koskaan kukaan ei kulkenut niitä.
Nyt siellä olin, en tiedä, miten, en miettinyt: usein käy unessa siten.
Joku vaatinut lie, joku vartoi varmaan … olin siellä kuin kutsusta kullan armaan.