TUOMAS: Se olkoon kernaasti sallittu teille, ritari Raimund.—
(Silmäilee pergamenttia, muistaa äkkiä jotakin.) Onko hän kastettu?
RAIMUND (hämillään): Ei, ei vielä.
TUOMAS: Kuinka? Luulin teillä kuitenkin olleen kyllin pappeja seurassanne.
RAIMUND: Hän … ei ole … tahtonut.
TUOMAS: Siinä tapauksessa olisi ollut teidän asianne, jalo ritari, hänet siihen isällisellä lempeydellä pakottaa.—Onko hän mies vai nainen?
RAIMUND: Hän on Hämeen päällikön tytär.
TUOMAS: Nuori?
RAIMUND: Sangen nuori.
TUOMAS: Kaunis?
RAIMUND (päänsä kohottaen): Teidän korkea-arvoisuutenne: minä en ole luonut silmääni häneen häntä himoitakseni.