TUOMAS: Minä pelkään niin.—Minä pelkään, että toiset ovat tuomittuja jo ennen elämäänsä.
KAIKKIVALTA: Eikö … elämä … sitten ole … jäinen helvetti heille?
TUOMAS: On. Toisille on se palava kiirastuli.
KAIKKIVALTA: Eikö totta, isä: te olette syntynyt kiirastuleen?
TUOMAS (hitaasta): Minä olen … luotu … kärsimään.
KAIKKIVALTA: Sen olen minä aina nähnyt teistä. Sillä te kärsitte aina.
TUOMAS: Aina.—Enkä minä kuitenkaan voi olla kiittämättä Herraani Jumalaani siitä, että hän teki minut maan tomusta, mutta puhalsi elävän hengen minun sieraimiini!
KAIKKIVALTA: Jumalan kuva kärsii teistä.
TUOMAS (purskahtaen): Perkeleen kuva kärsii minussa! Hyvä, jos ennen hautaan menoani voisin sanoa tehneeni edes ihmisen itsestäni.
KAIKKIVALTA: Kukaan ei synny valmiina tähän maailmaan.