TUOMAS: Ei. Mutta minä en myös tiedä ketään, joka olisi syntynyt siihen niin epävalmiina kuin minä.
KAIKKIVALTA: Ettekö iloitse siitä? Olettehan itse saanut täten jatkaa
Luojan luomistyötä?
TUOMAS: Olen. Totisesti olen minä saanut jatkaa siitä, mihin taivaallinen hyvyys oli työnsä lopettanut, mutta minun täytyy sanoa sinulle, poikani: taivaallinen hyvyys oli jättänyt minut käsistään sangen keskeneräisenä. (Vaitiolo.)
KAIKKIVALTA: Täytyy olla keskeneräisiä ihmisiä, isä. Sillä juuri heidän kauttaan Jumalan kunnia meille julistetaan.
TUOMAS: Että te muut … täydellisiksi … tulisitte?
KAIKKIVALTA: Että me tietäisimme, mikä on Jumala.
TUOMAS: Kuka tohtii sen sanoa tietävänsä?
KAIKKIVALTA: Siksi täytyy olla niitä, jotka taistelevat hänen armonsa esille sydämestään.
TUOMAS: Että te muut siinä … autuaina … lepäisitte?
KAIKKIVALTA (hiljaisesti): Että meidän ei olisi koskaan tarvis tähdätä liian korkealle. (Vaitiolo.)