RAIMUND: … Että hänet surmataan… Että te olette tuominnut tuon naisen polttoroviolle…
KAIKKIVALTA (parahtaen): Lyyli Tavastin?
TUOMAS: Hiljaa!—Tuo nainen on ansainnut kohtalonsa.
RAIMUND: Teidän korkea-arvoisuutenne: minä olen vannonut suojella häntä… Temppeliherrana ja Pyhän haudan ritarina olen minä vannonut tämän ristin kautta…
TUOMAS (ankarasti): Temppeliherrana ja Pyhän haudan ritarina tulisi teidän hävetä, herra Raimund, näin asettua pakanallisen hämäläistytön puolustajaksi, joka päälle päätteeksi on jo sellaisena helvetin tuleen vikapää.
RAIMUND: Minä en näe pakanaa enkä velhoa hänessä… Minä näen hänessä vain naisen…
TUOMAS: Juuri se todistaa, että hän on lumonnut teidät.—No niin, tietäkää siis, että hän on yrittänyt lumota minuakin…
RAIMUND: Teidän korkea-arvoisuutenne: meillä ei ole aikaa pitkiin puheisiin. Minä olen nähnyt rakennettavan polttoroviota kirkkotarhaan…
KAIKKIVALTA: Ah! (Rientää ulos.)
TUOMAS: Niin, tuohon alle akkunani! Siinä pitää hänen palaman taivaan enkelien iloksi ja Jumalan kunniaksi.