RAIMUND (säihkyvin silmin): Dominus episcopus: hän ei tule palamaan ollenkaan.—Vielä viimeisen kerran tahdon minä kysyä teiltä: ettekö aio ottaa ollenkaan huomioon minun tahtoani tässä asiassa?
TUOMAS: En!
RAIMUND: Se oli ensin pyyntö, nyt se on esirukous. Mutta ellette te suostu siihen, on se pian oleva vaatimus ja singahtava vasama teille…
TUOMAS: Ritari Raimund: minä pyydän, miettikää sanojanne!—Te loukkaatte sitä korkeata hengellistä arvoa, jota kannan näiden kaarten alla…
RAIMUND: Ja vaikka minä loukkaisin itse Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin hengellisen pappeuden edustajaa, nyt kysyn minä teiltä, piispa Tuomas: tahdotteko peruuttaa käskynne, jonka olette antanut minua kuulematta, ja jättää tuon panttivangin nyt heti—kuuletteko: nyt heti! —takaisin minun tuomiovaltani alle?
TUOMAS: Hän kuolee.
RAIMUND: Ei! Hän ei kuole.
TUOMAS: Minä en peruuta käskyäni milloinkaan.
RAIMUND (miekkansa paljastaen): No niin: tämä miekka on usein vääräuskoisten verestä punertunut. Mutta nyt vannon minä teille, piispa Tuomas, että se on punertuva kristillisestä verestä…
TUOMAS: Haa, te uhkaatte minua? Te paljastatte miekkanne Herran huonehessa?