MAUNU TAVAST: Suomen?
ANNA: Niin, ja hänen hurskautensa maine oli jo silloin suuri kautta kaikkien pohjoismaiden.
MAUNU TAVAST (hämmästyen): Kenestä puhut minulle?
ANNA (hiljaa): Miehestä, jota minä rakastin. (Vaitiolo.)
MAUNU TAVAST (päätään pudistaen): Ei ole elänyt sellaista miestä Turun hiippakunnassa.
ANNA: Ei muita kuin yksi.—Hän oli minun herrani tai pikemmin minun isäni, minun puolisoni tai pikemmin minun veljeni, minun rakastajani tai pikemmin minun rakas opettajani…
(Vaikenee, suutelee suuren liikutuksen vallassa vanhuksen kättä ja kostuttaa sitä kuumilla kyyneleillään. Maunu Tavast sallii sen liikkumattomana tapahtuvan. Vaitiolo.)
MAUNU TAVAST (tuskin kuuluvasti): Sitten?
ANNA: Minä synnytin hänelle pojan.
MAUNU TAVAST: Pojan? (Katsoo kauhistuneena häneen.)