ANNA: Niin. Mutta meidän täytyi salata hänen syntymisensä.
MAUNU TAVAST: Tuo mies—ei vienyt—vihille sinua?
ANNA: Hän oli pappi.
MAUNU TAVAST: Sitten?
ANNA: Sitten menin minä luostariin, sillä hän kehoitti minua siihen.
Kuitenkin minä olisin mieluummin jäänyt hänen jalkavaimokseen.
MAUNU TAVAST (kamppaillen kera liikutuksensa): Hän—ei—sallinut sitä?
ANNA: Ei. Ja minä pelkäsin enemmän loukata häntä kuin Jumalaa kaikkivaltiasta.
MAUNU TAVAST: Oma sisällinen kutsumuksesi ei sinua luostariin kehoittanut?
ANNA: Ei. Kuitenkin tein minä sen, sillä minä ajattelin enemmän häntä kuin iankaikkista autuuttani.
MAUNU TAVAST: Kadutko nyt?