ANNA (nousten): Tahdot varmaan kohdata poikasi kahden kesken, Maunu
Tavast?
MAUNU TAVAST: Sinä voit kyllä jäädä.—Se on totta! Meidän äskeinen kanssapuheemme jäi kesken. Minä en vielä saanut tietää sinun matkasi lopullista tarkoitusta.
ANNA: Minä tahdoin nähdä hänet ennen kuolemaani.
MAUNU TAVAST: Ja nyt kun olet nähnyt hänet? Mitä nyt ajattelet?
ANNA: Nyt on minun vielä vaikeampi olla enää koskaan häntä näkemättä.
MAUNU TAVAST: Koskaan?
ANNA: Niin. Hän matkustaa tietysti takaisin Parisiin ja minä…
MAUNU TAVAST: Anna Lepaa: etkö arvaa, ketä varten minä olen tuota naisluostaria Raisioon rakennuttanut?
ANNA: En.
MAUNU TAVAST: Sinusta on tuleva sen ensimmäinen abbedissa.