OLAVI: Se on toista, se on jotakin aivan toista!—Sinä et ymmärrä sitä, äiti. Voi seisoen vuorella kaivata takaisin laaksoon, josta on lähtenyt nousemaan. Voi keskellä onnea ja päivänpaistetta ikävöidä takaisin pimentoon, mistä juuri on pyrkinyt ja taistellut itsensä valkeuteen.— Mutta jäädä ijäksi laaksoon? Vaipua varjoon elinpäiväkseen?—Vanhana, valkeapäänä voi sen tehdä, sen minä käsitän.—Mutta nuorena? Juuri kun elämä kukkii, kun jokainen suoni suihkii verta punaisinta?—Ei, se on liian julmaa. Minusta on kuin olisi minut äkkiä köytetty käsistä ja jaloista sekä heitetty kosteaan, pimeään kellariin.—Teljetty ijäksi auringosta, ainiaaksi heleän ihmishengen ihanuudesta!—Jäädä tähän erämaahan!—Minä en voi sitä, minä en voi!—Ainoastaan vanhus valkeapää voi tahtoa sellaista.
ANNA (hiljaa): Kenties hänkin on kerran ollut nuori…
OLAVI: Hän? (Katkerasti.) Ei milloinkaan! Jos hän olisi ollut, hän ei voisi vaatia minulta sitä, hänellä ei olisi sydäntä vaatia sitä.—Sinä et ymmärrä sitä, äiti.—Te ette ymmärrä kukaan meitä nuoria, te vanhat!—Mahdollisesti on hän kerran ollut nuori hänkin. Mutta hänessä ei ole koskaan sammunut mitään, hänessä ei ole murtunut mitään. Hän on ollut aina yhtä eheä, kirkas, tyyni ja onnellinen.—Siksi hän ei ymmärrä niitä, joissa pyhän intohimon liekit leimuavat. Siksi voi hän vaatia minulta sellaista, mikä olisi surma minun hengelleni, kuolema kaikille kauniille aatteille ja unelmilleni.—Vain kylmä jääpatsas voi sen tehdä! Jos hän olisi ollut koskaan tulenpatsas, ei hän pyytäisi minua puolitiehen pysähtymään.
ANNA: Poikani: etköhän nyt tee vääryyttä hänelle? Kenties on hänessäkin mennyt muruiksi jotakin, ennen kuin hän jälleen on noin eheäksi muodostunut. Kenties ei hänkään ole aina ollut noin kirkas, tyyni ja onnellinen. Kenties on hänkin kerran ollut tulta-syöksevän innon patsas, vaikka elämän kylmyys on pakottanut riehuvan rinnan liekit nyt niin lempeinä ja lämmittävinä loimuamaan. Jääksi hän, Jumalan kiitos, ei ole koskaan jähmettynyt. Luo vain silmäsi siihen, mitä hän täällä Suomen kolkassa on tehnyt ja toimittanut. Nurmi nousee siinä, missä hän on kulkenut, vilja vihertää, missä hän on kättä kääntänyt. Kylmä sydän ei olisi koskaan voinut saada aikaan mitään sellaista. Hän on lämmittänyt kokonaista maata, kokonaista omaa maailmaansa. Aurinko-sydän on hän ollut tässä ajassa, vaikka hänen päivänsä nyt painuu laskulleen. Valkean hämärän on hän jättävä jälkeensä, joka vain vartoo toisen autuaamman aamun koittamista.
OLAVI: Mitä? Yhdytkö sinäkin häneen? Liittoudutko sinäkin minua vastaan, äiti?—(Ylös ponnahtaen.) Niin, minä tiedän hänen työnsä, minä tunnen, mitä hän on ollut tälle maalle.—Oman hiippansa arvon on hän kohottanut, niin että se nyt mainitaan kunnioituksella kaikissa pohjoismaissa. Kuninkaat ja valtaherrat kuuntelevat mielellään hänen syvää ja valoisaa viisauttaan. Suomen ristiin rastiin on hän vaeltanut ja levittänyt kaikkialle siunausta niin papiston kuin yhteisen kansan keskuuteen. Turun tuomiokirkon on hän uudesta-rakentanut ja koristanut monella kauniilla kuorolla ja kappelilla. Luostareita on hän perustanut, sairaaloita ja majataloja asettanut, leskiä ja orpoja avittanut ja ollut isä kaikille Suomen asukkaille.—Mutta minä nauran hänen elämäntyölleen, minä nauran! Se on kaikki niin vähäistä, niin surkuteltavan pientä ja tyhjänpäiväistä. Hah hah! Mitä se merkitsee? Mitä se on olevaisuudessa? Kannattaako sen vuoksi uhrata elämä?—Hah hah hah haa!—Ei, äiti, ei! Se mies ei ole koskaan suurta uneksinut.
(Anna on edellisen aikana poistunut äänettömästi. Olavi huomaa olevansa yksin, säpsähtää ja yrittää rientää hänen jälkensä. Elina tulee.)
ELINA: Herra maisteri!… Minä en tiennyt … minä etsin isääni.
OLAVI: Kuinka? Valvotko sinäkin vielä?—Mikä on tämä yö, jossa ei nuku kukaan, ja tämä maa, missä ihmiset vaeltavat kuin unessa!—Sinäkin uneksit, Elina.
ELINA: Me nukumme niin vähän kesäiseen aikaan täällä. Herra piispa valvoo usein puoli-yöhön. Kuitenkin hän on taas ylhäällä aamun koittaessa. Sanottiin, että isäni olisi täällä…
OLAVI: Ei, mutta minä olen täällä. Elina, menetkö?—Oliko sinulla niin tärkeää asiaa isällesi?