ELINA (kaulaten häntä äkillisesti): Olavi! (Rientää pois.)
OLAVI (huumautuneena): Elina! Minä rakastan sinua.—(Yrittää rientää hänen jälkeensä, pysähtyy, tarttuu päähänsä kauhistuneena.) Mitä olen minä tehnyt! (Vaipuu kokoon.)
Esirippu.
NELJÄS NÄYTÖS.
Sama näyttämö. Olavi nyyhkyttää ikkunakulmassa, kasvot käsiin kätkettyinä. Maunu Tavast tulee oikealta. Huoneessa heleä aamurusko.
MAUNU TAVAST: Poikani! Oletko yksin?
OLAVI: Setä! Setä!
MAUNU TAVAST: Poikani!—Sinä itket? Sinä olet onneton? Mitä on tapahtunut?
OLAVI: Minä olen rikkonut valani! Minä olen suudellut neittä kuolevaista! Minä en ole mahdollinen enää sieluni ijäistä ihannetta palvelemaan!
MAUNU TAVAST: Sinä, Olavi?—(Pitkä vaitiolo.) Ilta on aamua viisaampi, sanotaan. Monet ovat sinun laillasi elämänsä aamussa erehtyneet.