INKO (uikuttaen): I-ihmiset, hyvät ihmiset!
KERTTU: Oletko ulisematta siinä!—Tuosta nyt koko vastuksen jätti!— Tuletko tupaan vai jäätkö kartanolle? Ei tässä sinun tähtesi ruveta lämmintä harakoille laskemaan.
SINIKKA: Äiti, näethän, että hän on sairas.
KERTTU: Mikä hänellä on? Terve kuin pukki. Siinä vain suotta kuvattelee.—Kah, nousetko! Eikö ole sanasta apua?
INKO: I-ihmiset, hyvät ihmiset—
(Pääsee Sinikan saattamana tupaan. Kerttu sulkee oven vihaisesti heidän perästään. Inko vaipuu väsyneenä lautsalle ovensuuhun. Vaitiolo.)
SINIKKA (sulatellen hänen sormiaan): Elätkö vielä, armas?—Äiti, näetkö hänen kätensä ovat aivan jäätyneet.
KERTTU: Välipä tuosta, jos olisi jäänytkin hangelle. Äläs eto kalu!—
Ja missä sinulla on hevonen? Häh?
INKO (uikuttaen): Oivoivoivoi—
KERTTU: Lienet avantoon ajanut? Silloin on sinulla kiukka lähtö tästä talosta.