SINIKKA: Kunne kyyditsit pyhän miehen?
INKO (kalistaen hampaitaan): Kuolemaa kyydinnyt olen, Manan matkamiestä opastanut—
KERTTU: Lienee missä päänsä täyteen juonut. Huulet tyhjää höpisevät, silmät päässä pyörivät kelvottomalla.
SINIKKA: Äiti, etkö näe, että hän on henkitoreissaan?
KERTTU: Hän! Ei hänestä henki niin hevillä lähde.—(Ärjäisten.) Minne hevosen jätit, hirtehinen!
SINIKKA: Inko, armas Inkoseni, voitko puhua?
INKO: I-ihmiset, hyvät ihmiset, jos tietäisitte…
KERTTU (säpsähtäen): Onko jotakin tapahtunut?
SINIKKA: Kohtasiko taatto teidät?
KERTTU: Etkö sinä saa suutasi auki? Puhu!