INKO: Hirveitä tapahtunut on. Tuoni tiellä vastaan tuli, kirves kiiluva kädessä talvitietä hiihti…
SINIKKA: Isä se oli.
KERTTU: On voinut joku muukin olla.
INKO: Ei ollut ihmisen näköinen se. Pää pilviä piteli, taivas myrskynä perässä tuli.
KERTTU: Lie ollut Lappi hiihtämässä.
SINIKKA: Varmaan oli korven Kaikkivalta kulkemassa.
INKO: Kuolema se oli. Vihurina vastaan vihelsi.—(Lokattavin leuvoin.)
Näin minä kirveen välkähtävän…
SINIKKA: Äiti! Äiti!
KERTTU: Kerro!
INKO: Henkeni hädässä huusin. Kuulin selvään, kuinka hän pyörähti kannaksille. Minä hevosta hoputin, Köyliön järven jäällä se kuoliaaksi kaatui.