KERTTU: Hevonen? Ristus ja Maaria! Siitä ei Lalli sinulle hyvää laula.
INKO: Siinä vasta tohdin jälelleni katsahtaa…
KERTTU: Noh?
SINIKKA: Hyvä, että hengissä pääsit.
INKO (vavisten): Silloin näin kuollutta miestä kyydinneeni.
KERTTU: Kuinka?
INKO: Siinä körötti reen perässä pyhä mies, kaapuunsa käärittynä, kuten oli lähtiessä tuohon istahtanut.—(Jälleen kauhun vallassa.) Mutta hänellä ei ollut päätä!
KERTTU: Häh?
SINIKKA: Ei päätä?
INKO: Sen oli kuolema ottanut häneltä.—(Peittää kasvonsa.) Jo oli vainaja varsin jähmettynyt…