KERTTU: Ei.
INKO: Metsällekö meni? Voi poloista miestä!
KERTTU: Polompi itse lienet.
INKO: Voi poloista miestä, sanon, joka tässä jumalan ilmassa ulkoisalla on. Siellä taivas kaikki noidannuolia suhisee… Tokko tästä tohtinen kotimajallekaan?
SINIKKA: Voithan meille jäädä.
INKO: Lieneekö minulle tilaa tässä talossa?
KERTTU (avaten ikkunaluukun): Johan nyt joutavoit! Myrsky on tauonnut, tuisku lakannut. Aamutähdet jo kalpenevat. Pian paistaa päivä heleästi.—(Äkkiä kuiskaten.) St! Hiljaa!
SINIKKA: Mitä, äiti?
KERTTU: Varjele vakainen luoja! (Vaipuu lääpästyksissään rahille.)
SINIKKA: Äiti! Voitko pahoin?