Oli mullakin pikku lintunen, ja minusta se oli soma. Mut sepä se juur' oli murheellista, kun ollut ei mulle se oma.
48.
Ei sallittu täällä mun käydä sun kanssasi polkuja maan, mut jos sinä väsynet joskus, niin tule mun luokseni vaan.
Oi, kun sinä kyllästyt kerran
ilon, kauneuden karkeloon,
ja kun sinä halajat kuolla,
niin tule — ja valmis ma oon.
En osannut täällä ma käydä
sun kanssasi karkeloin.
mut tule — ja Tuonelan mailla
opas ehkä ma olla voin.
Näät siellä tunnen ma kaikki, puut, pensaat ja polut jo nyt. Siell' olenhan niin monet kerrat sun kanssasi kävellyt.
49. Veneretki.
Minust' oli kuin olisi soudettu me kirkasta järven pintaa ja aurinko aaltoja lämmittänyt ja rantakallion rintaa.
Oli niinkuin oisi me laskettu
sen kallion kaunihin alle
ja kaahlattu hietaa valkeaa
ja kuljettu kukkulalle.
Ja eikö aurinko laskenut
taa saarien, salmensuiden,
ja tullut ilta ja tullut yö
yli laaksojen, laulupuiden?