Ja katso: ihana ihme! Sylkähti sydän petäjän, kuohahti kuollehet vetoset, puu vihersi, päivä nousi, kevät kaikille hymysi.
Katson, katson, kaunis tyttö, katson silmies sinehen, pohjahan povesi katson, sydämesi syövereihin, etsin aatosta eloni, tulevia tutkistelen: herätitkö kuollehista, toitko tuonelta urohon uusille sydänsuruille vaiko leivon lauleluille?
Kirkas on sinulla silmä, katse kaunis ja viaton, et sinä suruja tuone, tuonet marjatuokkosia mailta päivän paistamilta, kuusluojan kumottamilta.
1901.
Iva.
Kysyi tyttö poikaselta? "Miksi ilkamoit alati, lasket lauseita pahoja, jotka sattuvat syvälle — minuakin joskus pistät?"
Vastas poika impyelle: "Ihana ivan on säilä säihkyväinen, välkkyväinen! Iva on jumalten ase, luotu sankarin sotahan vasten valtoja pimeyden! Sillä puollan parhaintani, hellintäni, hienointani elämän suuressa sodassa — sillä myös sinua puollan."
1901.
Kuutamolla.
Kuuhut halki usvasyön kutoo kumman helmivyön, noin läpi mieleni utuisen kudot, neiti, kummat sillat —