sillat maasta taivahalle. Kiitos, kiitos kirkkahalle yön valjun valostajalle! Virkkaa neiti vienoin äänin:
"Sumu on enne aamunkoiton! Koska päällä metsän puiden huiskavat punaiset hunnut, silloin mieles kuu katoopi osahansa onnellisna."
Noin ällös sanele, neiti! Olkoon ennen yö ikuinen kuin päivä sinua ilman.
1901.
Niin sinua katsoin, neiti —.
Niin sinua katsoin, neiti, kuin lapsi lelua uutta, niin sinua kuulin, neiti, kuin korpi kevätkäkeä, kunnahalta kukkuvata.
Kukuit kukkihin poveni, lauloit ilmi mun iloni, helkytit keväiset kaiut, herätit salon sävelet puroina porisemahan, kanteleina kaikumahan, tuulen viedä, toisen tuoda, vaaran vastahan sanoa.
Niin on nyt minun iloni kuin lapsi lelua vailla, niin on nyt minun eloni kuin kevät käkeä vailla, kumpu vaiti, kukka poissa, surussa salo sininen.
1901.
Minkä taisin, poika parka?