Kalastajapoika.
Vesi uimahan vaativi, maininki päilyy, poika rannalle nukkui, ruohikko häilyy, hän helkkehen kuulee kuin huilujen ois, kuin enkelikuorot maill' Edenin sois. Hän herää, jo autuutta ahmaisee, hänen rintaansa lainehet huuhtoelee. Soi aalloista ääni: mies nuor', ole mun! Ma nukkujan noudan jo nuorena sun.
2.
Paimen.
Kesä keikkuen läks, jäi laitumet huoleen, syys saa, kotipuoleen jo paimenet käy. Me vuorille lähdemme, jällehen näymme, käen laulavan kanssa kun laaksoja käymme, kun lähtehet läikkyy ja maa pukeuu, runot raikuu ja tohisee toukojen kuu. Kesä keikkuen läks, jäi laitumet huoleen, syys saa, kotipuoleen jo paimenet käy.
3.
Alppi-ampuja.
Jyly vuorilla käy, epävarma on tie, ei pelkää, ken alppi-ampuja lie, hän uljaana astuu, on ympäri jää, kevät ei kuki, virpi ei vihreäpää. Hänen allansa on meri usmainen ain, hälle maailma on rako pilvien vain, hän ihmisten kaupungit unhoittaa, mikä luonnon on muoto ja kukkiva maa.
Walter.
Myötä nuoli, jousi vuorta, korpea metsästäjä nousi aamunkoitossa.