PYHÄT ON PIHLAJAT PIHALLA.
Pyhät on pihlajat pihalla, pyhä on kukka pihlajassa, marjaset sitäi pyhemmät.
Pyhä on kuusikon käkönen, pyhä on suvinen ilta, pyhempi Juhannusjuhla.
Pyhät on immen huulten marjat, pyhät on ruusut neien posken, pyhin puhtaus sydämen.
Puukko lyötiin pihlapuuhun suvi-iltaman sulossa, kevätlinnun kukkuessa. Poika julma neion nuoren miellytti metisin kielin alla pihlajan pyhäisen äiti vanhan nukkuessa.
HYLJÄTYN VALITUS.
Illalla kävelin mä kangasta pitkin, kankaalta kimpuksi kanervia kitkin.
Yö oli ihana ja tuuloset nukkui, kukkaset tuoksui ja käköset kukkui.
Miksi mun sydämeni synkäksi saikaan?—
Muistoni lensivät nuoruuden aikaan.
Katselin kädessäni kankahan kukkaa— impeä muistelin tuuheatukkaa.