Sisko: »Ota ruusu! Lemmellesi
annan ruusun parhaan—
oma lempi ryösti multa
elon ruusut varhaan.»
1891.
KULLAN LUO.
Synkkä on yöhyt ja öiset saaret, tumma on taivon vyö— Tummana impeni ihanan kaulan kaartavi kutri-yö.
Valkea, puhdas on aallon vaahto harjalla laineiden— Valkea mieli on impeni armaan, pulmuni puhtoisen.
Norjana aaltojen harjanteita halkovi purteni mun— Norjana noin myös notkuvi varsi impeni ihaillun.
Täysiksi purjehen poimut tuuli painavi paisumaan— Täysi on impeni uhkuva rinta, täysi on tunteitaan.
Vinkuos viima ja ärjyös aalto, tuosta ma huoli en— Kohta ma joudun, kohta ma lasken kultani rannallen!
KULLAN LUOTA.
Mä yksin soutelen yössä ja laulelen hiljakseen ja katson, vierellä venhon kuin leikkivät väreet veen.