Kumpikin he olivat kauan hiljaa, kerrottuaan tarinansa ja kuunteltuaan tarkoin toisiaan.
Vihdoin virkahti se maankuulu kuninkaanpoika:
—Siis huomenna?
Helkähti kuin katkeava hopeakieli siihen ääni tuon kuvankauniin kuninkaantyttären:
—Niin huomenna. Mitä minä vastaan hänelle?
Itki silloin hiljaa se maankuulu kuninkaanpoika. Mutta vihdoin pusertuivat seuraavat epätoivon sanat hänen huuliltaan:
—Kaiketi sinun on mentävä hänen kanssaan naimisiin.
—Vaikka rakastan sinua?
—Vaikka. Ethän sinä voi minua naida. Olenhan minä vain sinun mielikuvasi.
—Niin, olethan sinä vain minun mielikuvani.